HP:n läppärit

Minulla on ollut HP:n läppäri jo 3 vuotta, mutta onneksi sain myytyä sen. Se oli nimittäin aivan kamala, eikä todellakaan hintansa arvoinen. En suosittele kenellekkään ja tässä postauksessa kerron miksi.
 Läppäri oli ollut hidas alusti asti ja ymmärsin, ettei se ollut mikään maailman tehokkain läppäri. Kaikki sujui suhteellisen hyvin, kunnes muutaman kuukauden ikäisenä läppärini hidastui entisestään, vaikka minulla oli ollut toimiva valokuitu koko ajan. Aloitin myöskin koodaamisen ja kävin koodikoulussa, jossa kaikki olivat minua 4 tai 5 vuotta nuorempia ja kaikilla oli tietysti minua paremmat läppärit. Isoimmaksi ongelmaksi monista syntyi akun kesto. Läppärin mukaan sen piti kestää 3 tuntia, mutta todellisuudessa se kesti noin 40 minuuttia ja virransäästötila vain lyhensi akunkestoa.
 Koodaus kuitenkin onnistui jotenkin, kunnes tilanne paheni entisestään. Läppärilläni oli vaikeuksia pyörittää Youtube-videoita. Silloin yritin itse keksiä keinon tehdä läppäristäni edes hiukkasen tehokkaampi. Taitoni eivät kuitenkaan riittäneet ja lopetin koodamisen, vaikka maksettuja tunteja oli yhä jäljellä kahdeksan. Samalla myös hylkäsin läppärini.
 Sitten alamme päästä nykyhetkeen. Kävin viemässä läppärini lähimpään giganttiin korjattavaksi. He nollaisvat läppärini ja sen jälkeen kokeilin sitä. Se oli ehkä hieman nopeampi nollaamisen jälkeen. Päätin laittaa läppärini myyntiin pilkkahinnalla ja joku onnekas sen osti ja vei pois taloudestani.
 En ole varma onko HP:n läppäreistä osa, kaikki vai ainoastaan minun entinen läppärini hitaita ja tehottomia. En voi suositella kenellekkään, enkä itse enää ikini aijo ostaa HP:n läppäriä uudestaan.

Bussipysäkit

Kävelin tässä äskettäin bussipysäkille, kun minun piti mennä kaverini kanssa kaupungille. Siinä odotellessa tuli huomattua kuinka syvältä bussipysäkit ovat. Heti kun istuin penkille tunsin jonkin tahmean liimautuneen housuihini. Se oli purkka. Mikä siinä on, kun kukaan ei enää jaksa viedä edes purkkaa roskikseen, vaan liimaa sen penkkiin, jossa on itse juuri istunut. Nykyään vain halutaan pilata muiden päivä.
 Sen lisäksi joku humalainen mies, jolla oli hyvin likaiset vaatteet alkoi juttelemaan minulle ja kysyi kelloa. Vastasin nätisti ja toivoin miehen menevän pois. Hän kuitenkin päätti istua viereeni ja aloitti tupakan polton. Katsoin häntä erittäin tuimasti silmiin, mutta hän ei reagoinut mitenkään. Onneksi hänen bussinsa tuli nopeasti ja yllätyksekseni hänellä oli varaa bussilippuun, eikä pumminut minulta.
 Sitten kaverini vihdoin tuli. Kerroin hänelle kaiken ja hän vain nauroi minulle. Minäkin tekonaurahdin ihan kuin se olisi ollut minusta hauskaa. Hetken kuluttua huomasin, etten ollut vielä ostanut lippua. Kaivoin puhelimeni esiin ja yritin ostaa lippua, mutta jostakin syystä se ei onnistunut. Sainoin tästä kaverilleni, mutta hän vain pelasi moobiilipeliään sanomatta mitään. Kun olin hetken huokaillut, että pitääkö minun oikeasti mennä kotiini hakemaan bussikortti, päätin kysyä kaveriltani voisiko hän maksaa tämän kerran. Lupasin maksaa takaisin ja muistutin, kuinka olin usein tarjonnut hänelle. Kaverini vastasi: "En mä osta sulle lippua, mutta voin odottaa, että tulet takaisin kotoas." Tiedoksi silloin satoi ja kyseiseltä bussipysäkiltä on hieman yli kilometri kotiini. Silloin minulla paloi pinna lopullisesti ja lähdin kohti kotiani mumisten, kuinka itsekäs ja ärsyttävä kaverini on.
 Siitä hetkestä lähtien olen vältellyt busseja parhaani mukaan ( osittain myös koronan takia ), koska se todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun olisin pilannut koko päiväni vain olemalla hetken bussipysäkillä.